Poika nimeltä Päivi (tarina erilaisuudesta)

Laulusta inspiroitunut tarina pojasta nimeltä Päivi.  Muistutan että koko tarina on täysin kuvitteellinen. Tarina kertoo erilaisuudesta ja toisten hyväksymisestä.

Poika sai nimekseen Päivi, koska vanhemmat olivat kovasti ihastuneet juuri Päivi-nimeen ja Päivin äiti luuli saavansa tyttären. Vanhemmat eivät olleet halunneet tietää etukäteen lapsen sukupuolta, koska he ajattelivat ettei sillä ollut niin väliä. Raskausaikana Päivin äiti osteli innoissaan pinkkejä vaatteita tulevalle lapselleen, tyttärelle, niin hän jonkin tunteen takia luuli. Sitten koitti se aurinkoinen kevätpäivä kun Päivi syntyi. Päivin äidille oli suuri yllätys kun tytär osoittautuikin pojaksi.  Yllätys se oli myös isälle, joka oli hetkeä ennen lapsen syntymää käynyt ostamassa Päivin äidille pinkin ruusun.

Päivi koki jo varhain olevansa jollakin tavalla erilainen kuin muut pojat. Päivi piti äidin valitsemista pinkeistä vaatteista ja hän halusi pinkkiä väriä päälle vielä 9-vuotiaanakin. Muutaman kerran Päivi lainasi salaa äidin huulipunaa ja pinkkiä kynsilakkaa. Äiti oli hämmästynyt kuinka paljon Päivi piti meikeistä, mutta äiti luuli että se johtui vain kauniista väreistä. Sitten eräänä päivänä Päivi näki leikkikaupassa barbinukkeja, Päivin oli saatava barbi jolla oli päällään kirkkaanpinkki mekko. Äiti hieman vastusteli mutta osti lopulta barbinuken pojalleen. Kului jonkin aikaa ja eräänä päivänä Päivi näki kaupan ikkunassa loisteliaan lasten balettipuvun. Päivi näki jo unelmissaan kuinka prinsessat tanssivat balettipuku päällään. Niinpä Päivin oli saatava puku, itselleen, hän halusi olla yksi heistä. Äiti ei koskaan ostanut kallista balettipukua pojalleen, koska se oli kallis ja äidillä ei ollut varaa maksaa poikaansa balettitunneille. Sen lisäksi hän ei olisi jaksanut kuunnella muiden vanhempien ihmettelyjä pojasta nimeltä Päivi, joka tanssisi vielä balettiakin. Päivin äiti ei ollut ilkeä eikä sivistymätön, hän ei vain halunnut kuunnella jatkuvaa pilkkaamista mutta hän ei tiennyt että haukkuminen vain lisääntyisi jatkossa.

Tarhassa Päivi ystävystyi tyttöjen kanssa ja hän omalla tavallaan pelkäsi poikia, jotka nauroivat hänen nimelleen ja hänen pinkeille vaatteilleen. Äidinkin mielestä se oli ilkeää käytöstä ja hän valitti usein tarhatädille suvaitsemattomista lapsista. Äiti ei todellakaan halunnut heittää hukkaan kalliita pinkkejä vaatteita jotka hän oli jo etukäteen ostanut. Päivin äiti oli sellainen nainen joka mielellään suunnitteli lapsen vaatetuksen jo vuosiksi etukäteen, jos suinkin pystyi. Tarhatäti oli hieman välinpitämätön eikä puuttunut kiusaamisasiaan, tädin mielestä kun pojille tulisi antaa vain niitä kaikkein yleisimpiä nimiä. Tarhatäti pudisteli päätään ja sanoi että jo on aikoihin eletty. Päivi muisti että äiti sanoi näiden tarhaihmisten olleen sivistymättömiä ja että vielä maailma opettaisi heitäkin. Päivi kasvoi päivä päivältä mutta hän halusi aivan ehdottomasti pitää pitkät vaaleat hiuksensa ja hän piti edelleen pinkistä väristä, vaikka hän ei uskaltanut väriä käyttää enää yhtä usein kuin pikkulapsena. Äiti yritti joitakin kertoja houkutella Päiviä parturiin, mutta Päivi ei suostunut millään. Niinpä hän sai olla sellainen kuin oli, ainakin kotonaan.

Yhtenä päivänä Päivi oli muotilehteä kaupassa selatessaan lukenut rusettien tulleen taas muotiin. Kotonaan hän askarteli innoissaan pinkin rusetin, jonka hän ajatteli kiinnittää reppuunsa. Matkalla kouluun muut pojat repivät ja rikkoivat rusetin, kaataen myös Päivin lumihankeen. Tämä oli viimeinen ikävä temppu, sen jälkeen Päivi muuttui sulkeutuneeksi ja luopui tahtomattaan pinkistä väristä.. Luokkatoverit jaksoivat muistuttaa Päiviä "nolosta" pinkistä rusetista vielä kolmen kouluvuoden jälkeenkin.

Koulun kevätjuhlat lähestyivät ja jokaiselle valittiin sopiva rooli Roomeo & Julia näytelmästä. Luokan kovaäänisimmät pojat yrittävät päättää rooleista ja tappelivat keskenään Roomeon roolista. Vain Julian rooli oli lopulta ainoa, johon ei osattu päättää kuka roolin saisi. Tytöt tappelivat myös keskenään Julian roolista. Lopulta rasittunut naisopettaja päätti että Päivi saisi tällä kertaa näytellä Juliaa! Päivi oli salaa iloinen että juuri hän pääsisi näyttelemään Juliaa, vaikka tietenkään hän ei kehdannut asiaa julkisesti luokan edessä myöntää.. Yllätys kaikille vanhemmille oli suuri kun Päivi, poika, oli valittu esittämään Juliaa. Yksi luokan tyttöjen äideistä jopa teki asiasta aiheettoman valituksen opettajalle ja rehtorille, uhaten että hänen tyttärensä vaihtaa vielä koulua jos hänen tyttärensä ei pääse Julian rooliin. Opettaja ei kumminkaan suostunut vaihtamaan enää rooleja, näytelmää oli jo harjoiteltu ja kevätjuhlat olisivat jo viikon päästä,

Koitti lämmin kevätpäivä ja kevätjuhlat alkoivat. Koulun suuri sali täyttyi lasten vanhemmista. Päiviä jännitti kovasti voisiko hän esiintyä Juliana vai saisiko hän jännityskohtauksen ja pyörtyisi lavalle. Kaiken lisäksi hänen kiusaajansa oli valittu esittämään Romeota. Näytelmä alkoi musiikin kera ja Julia, eli Päivi, vääntelehti levottomana salin nurkassa. Onneksi hänen ei tarvinnut puhua paljoa. Lausua vain opetellut sanat ja muutamat runot. Koitti hetki kun Roomeon oli aika pussata Juliaa "herättäen" hänet henkiin, nopeasti poika pussasi ilmaa Julian vierestä. Näytelmään tarina oli vaihdettu niin että Julia heräsi ja kaikki loppui hyvin niin että he heittelivät tuoreita kukkia lavalta katsomoon. Joku vanhemmista kehtasi huutaa "puuuuu" Juulialle.

Näytelmä onnistui hyvin jopa paremmin kuin odotettiin, ainoa asia mikä harmitti joitakin ihmisiä oli se että heidän mielestään Päivin olisi kuulunut olla Roomeon eikä Julian roolissa. Niinpä tämä sekoitti jälleen Päivin mielen ja pian hän ei enää itsekkään tiennyt, olisiko hänen pitänyt olla Roomeo vaiko Julia. Kumminkin sisimässään Päivi tiesi koko totuuden, hän ei myöntänyt asiaa koskaan kenellekkään mutta hän oli iloinen saadessaan Julian osan. Näytelmä jäi pitkäksi aikaa kummittelemaan Päivin mieleen, mutta eniten häntä satuttivat ilkeät kommentit joita hän oli muutamilta ihmisiltä kuullut. Jotkut eivät vain millään pystyneet hyväksymään sitä että Päivi oli näytellyt Juliaa. Opettaja kyllästyi valitukseen ja sanoi valittajille että asia meni nyt näin ja nyt jatkettaisiin muiden asioiden parissa, ehkäpä joku toinen saisi vielä näytellä prinsessaa joulunäytelmässä. Tällä kertaa Päivi tosissaan toivoi ettei häntä valittaisi prinsessan rooliin, koska hän ei siitä roolista haluaisi kieltäytyä mutta hän ei myöskään haluaisi aina olla kiusattu.

Aikaa kului ja Päivi kasvoi teini-ikään. Hänestä tuli hieman itsevarmempi, omalaatuinen ja rohkeampi. Päivi oli jo lähes unohtanut lapsena kokemansa vääryydet. Hän osti kaupasta uusia pinkkejä vaatteita, pinkin laukun ja muita asusteita kuten koruja. Ensin Päivi laittoi huomaamattoman kevyttä vaaleanpinkkiä poskipunaa ja tavallisen asun, farkkujen ja hupparin pariksi pinkin laukun. Kadulla kävellessä vanha, juopunut mies huusi Päiville että jos hän ei muuttuisi hän joutuisi helvettiin. Samassa Päivi sai pakokauhukohtauksen, hän pelkäsi niin kovasti ja juoksi pois. Päivi ei kertonut tapahtuneesta koskaan kenellekkään. Mutta laukustaan Päivi ei raaskinut luopua, hän vain laittoi pinkin laukun kaappiin odottamaan sitä päivää kun ihmiset hyväksyisivät hänet sellaisena kuin hän oli. Pinkin värin kera..

Päivi kävi lukiota ja usein hän mietti ilkeitä sanoja joita hän kuuli heti jos hän uskalsi olla erilainen. Kerran hän oli laittanut ripsiväriä ja luomiväriä, sitten hän sai heti asiattomia kommentteja jo mennessään bussiin. Sitten hän itki niin että ripsiväri valuivat poskille, hän pyyhki värin hihaansa niin ettei kukaan huomaisi mitään. Iltaisin hän tuijotti kattoa ja mietti syntyjä syviä. Usein aika kului niin että ensimmäiset auringon säteet tulivat jo ikkunasta sisään, kunnes hän huomasi ajatelleensa liian kauan ja yö oli mennyt ohi. Hän mietti lukuisia asioita, mutta etenkin sitä että saisiko hän käyttää rauhassa pinkkejä vaatteita ja meikata, jos hän olisi syntynyt tytöksi kuten vanhemmat aluksi luulivat. Hän mietti myös sitä onko hän tosiaan jotenkin inhottava ihminen joka joutuisi helvettiin, kuten ilkeimmät ihmiset olivat hänelle sanoneet. Mutta hän ei tuntenut itseään millään tavoin pahaksi, hän tunsi vain itsensä erilaiseksi kuin muut. Hän myös tunsi että tietynlainen suvaitsevaisuus lähes puuttui siitä pienestä kylästä, jossa hän oli sattunut syntymään ja asumaan.

Lopulta asiat muuttuivat. Hänen ei enää tarvinnut olla sulkeutunut ja masentunut lukiolainen. Lukioon tuli uusi mies joka hyväksyi Päivin sellaisena kuin hän oli. He puhuivat yhdessä monista eri aiheista ja Pekka kannusti Päiviä olemaan erilainen, oma itsensä. Erilaisuus on rikkaus, ei pahe tai synti!  Pekka muistutti usein. Niinpä Päivi oli oma itsensä, hän kaivoi kaapin pohjalta esiin pinkin laukkunsa ja käytti laukkua koululaukkunaan. Jotkut ihmiset tirskuivat naurusta tai loivat häneen säälittäviä katseita, mutta hymyillen Päivi tuli lukioon ja vietti aikaa Pekan kanssa. Hän oli niin kiitollinen siitä että hän oli vihdoin löytänyt aidon ystävän,  joka ei tuominnut häntä joka kerta kun hän kuulosti tai näytti erilaiselta.

Tietysti ikävät asiat yhä silloin tällöin vaivasivat hänen mieltään, ei hän ollut niitä kaikkia pystynyt unohtamaan, vaikka kuinka tahtoi. Joskus hän jopa pelkäsi liikkua yksin viikonloppuna kylän baarikadulla, jossa kookkaat miehet huutelivat hänelle kiroiluja ja käskivät poistumaan alueelta. Hän oli vain päättänyt että kävisi lukion kunnialla loppuun, sitten hän olisi vasta vapaa lähtemään minne tahansa ja tekemään mitä tahansa.

Päivi oli päättänyt että antaa ihmisten tuijottaa vaikka joskus se oli niin vaikeaa.
Ystävyys ja erilaisuuden kunnioittaminen yhdistivät häntä Pekan kanssa. Pekka kumminkin asui toisella paikkakunnalla, josta hän tuli pitkän matkan bussilla lukioon, niinpä Päivi ei voinut nähdä Pekkaa kovinkaan usein. Joskus Päivi jopa mietti että hän taisi olla hieman ihastunut Pekkaan, vaikka hän ei uskaltaisi myöntää asiaa koskaan ellei Pekka tuntisi samoin ja kertoisi ensin. Päivi myös pelkäsi mitä jos ystävyys rikkoutuisi hänen paljastukseensa?  niinpä hän päätti pysyä asiasta vaiti, kenties ikuisesti.

Päivi haaveili välillä salaa yhteisestä elämästä Pekan kanssa, hän oli huomannut että hänellä oli vahvoja tunteita, jotka hän oli päättänyt kätkeä kokonaan. Yhdessä vaiheessa hänen haaveensa rikkoutuivat kokonaan sillä viimeisenä lukiovuotena Pekka yllättäen kertoi että hän oli ihastunut yhteen naiseen. Lopulta Pekka puhui jatkuvasti naisesta. Päivi mietti jälleen oliko hän liian erilainen, häntä eivät naiset olleet koskaan kiinnostaneet muuta kuin ystävinä. Toisaalta taas Päivi mietti että häntä saattaisi kiinnostaa poikamainen nainen, ehkä. Sitten hän kuuli jälleen päässään kaikki ilkeät sanat erilaisuudesta, joita hän oli koko nuoruutensa ajan kuullut ja Päivi ei uskaltanut ajatella sen enempää. Hän pelkäsi että joku kuulisi hänen ajatuksensakin ja tuomitsisi hänet.

Onneksi sentään hänen vanhempansa kannustivat häntä. He eivät oikein ymmärtäneet Päivin erilaisuuden syytä, mutta he eivät ainakaan tuominneet häntä. Päivi sai olla kuka hän oli, ainakin omassa kodissaan. Tosin kylään kutsumiset olivat vähitellen loppuneet, tätä nykyä hänen vanhempansa viettivät joulut ja muut pyhät yhä useammin kotosalla. Sukulaiset  ja perhetutut eivät voineet kovinkaan hyvin ymmärtää Päiviä ja hänen innostustaan pinkkiin. Päivi itse suhtautui asiaan vain olkia kohauttamalla,  hän oli kuka oli pitivät muut siitä tai eivät.

Eräänä päivänä samaan lukioon saapui uusi mies, hän oli intialainen Awan ja vasta muuttanut samaan kylään kuin Päivi. Päivi ei voinut jättää uutta miestä yksin ja heistä tulivat ystävät. Päivi huomasi heti että Awania vieroksuttiin koska hän oli erilainen, aivan kuten Päivikin. Kuten arvata saattaa niin kylässä monet ihmiset vieroksuivat intialaista miestä, joka ei ollut asunut päivääkään Intiassa. Awanin perhe oli vain sattunut löytämään edullisen vuokra-asunnon juuri siitä kylästä johon he päättivät muuttaa ja avata sekatavarakaupan. Juuri kukaan ei käynyt heidän pienessä sekatavarakaupassaan, vain Päivi ja Pekka olivat ainoat asiakkaat.

Päivi kärsi edelleen usein unettomuudesta, se johtui myös siitä että hän pelkäsi. Hän pelkäsi kävellä pimeällä baarikadulla jossa vanhemmat miehet huutelivat törkeyksiä ja hän pelkäsi sitä että mitä jos Pekkakin katkaisisi ystävyyden häneen. Hän pelkäsi niin kovasti sitä että jäisi ypöyksin ja ettei lopulta kukaan hyväksyisi häntä. Hän pelkäsi sitä että mitä jos vanhemmatkin alkaisivat hyljeksiä häntä. Mitä jos hän luopuisi omasta identiteetistään ja luopuisi pinkistä väristä. Mitä jos hän alkaisi kulkea massan mukana ja pakottaisi itsensä olemaan täysin samanlainen kuin kaikki muutkin, vailla omaa tyyliä ja vailla omia mielipiteitä. Ajatus kammotti häntä. Kerran hän heräsi yöllä huutaen kauhusta kun hän näki painajaista siitä että hänestäkin oli kasvanut baarikadun vanha örmy joka huuteli ihmisille rivouksia ja riehui kaduilla.

Sitten se tapahtui, Päivi käveli samaa katua pitkin keskellä kirkasta päivää. Hän oli käynyt vain ruokakaupassa eikä hänellä ollut pinkkiä eikä meikkejä. Yksi mies hyökkäsi baarin kulmalta ja Päivi huusi. Hän ehti juosta pakoon, mies hänen takanaan kiroili ja heilutti nyrkkiään kuin ilmestyskirjan peto.

Lukiossa ja lukion jälkeen Päivi vietti aikaa Pekan ja Awanin seurassa. Pian hän sai kumminkin kuulla että Awan muuttaisi pois ja jättäisi lukion. Se oli Päiville sellainen surullinen uutinen, sellainen uutinen että erilaisuuden takia piti luovuttaa. Päivi yritti saada Awania vaihtamaan mielensä, mutta Awanin perhe oli jo päätöksen tehnyt ja Awan ei tuntenut oloaan kotoisaksi ja tervetulleeksi kylässä. Sen lisäksi Awanin vanhempien sekatavarakauppa ei ollut menestynyt ja heidän oli pakko sulkea liike. Awan oli kumminkin iloinen siitä että hän oli tutustunut Päiviin ja Pekkaan, kahteen ihmiseen jotka hänet hyväksyivät ja ottivat ystäväkseen.

Naiset olivat pistäneet merkille Päivin tyylitajun ja he kyselivät häneltä pukeutumisvinkkejä päätösjuhlaan, siihen viimeiseen. Päivi valitsi jokaiselle hiusten ja silmien sävyihin sopivat juhlapuvut ja hän sai asuvalinnoista kovasti kiitosta kaikilta naisilta. Joku jopa ehdotti Päiville muotialan koulutusta, hän nauroi ja pudisteli päätään.

Lukio päättyi vihdoin ja Päivi sai huippuhyvät paperit, myös Pekka pärjäsi hyvin. Vanhemmat olivat iloisia. Päättäjäisten jälkeen Päivi meni elokuviin Pekan ja hänen tyttöystävänsä kanssa. Heillä oli oikein hyvä ja ikimuistoinen elokuvapäivä. Mutta sen jälkeen Päivi tunsi itsensä yksinäiseksi, eikä tiennyt mitä lukion jälkeen tekisi ja mihin hän pystyisi. Hän vähätteli omia kykyjään, hän halusi vain olla sellainen kuin muutkin.

Hän luki muodin historiaa ja selasi yhä useammin netin muotisivustoja. Muotilehtiä Päivi ei uskaltanut ostaa lähikaupasta, koska myyjät ja asiakkaat jo muutenkin tuijottivat häntä ja se lähes ahdisti vieläkin. Hän oli aina se erilainen, omituinen poika ja hän tiesi sen. Hänellä oli päällään leveät, lähes hametta muistuttavat housut joista hän ei halunnut luopua vaikka tiesikin että ihmiset tuijottaisivat häntä ikuisesti. Hän halusi niin kovasti saavuttaa unelmansa ja tehdä ne todeksi, mutta hän ei vain tiennyt uskaltaisiko. Lopulta vanhemmat kannustivat häntä hakemaan stylisti- ja muotiopintoihin Milanoon tai Lontooseen. Hän täytti paperit ja lähetti ne kauas toivoen saavansa hyväksynnän edes jompaan kumpaan. Pekka ei täysin ymmärtänyt hänen uusia unelmiaan ja ehdotti eikö Päivi voisi opiskella jotain lähiseuduilla, että ystävyys säilyisi...

Päivillä ei ollut lähes mitään, mikä olisi pidätellyt häntä yhdellä ja samalla paikkakunnalla. Hän uskalsi yrittää ja sehän oli tärkeintä, että yritti. Aika kului ja hän tuli surulliseksi siitä ettei vastausta kuulunut. Toisaalta taas hän ajatteli että olisi helpompaa jos häntä ei hyväksyttäisi, näin ollen hän ei saisi toteuttaa unelmieen eikä hänen tarvitsisi jättää jäähyväisiä. Hän alkoi jo miettiä muitakin koulutusvaihtoehtoja, hän vain halusi tehdä jotain. Lopulta hän sai vastauksen, hänet oli hyväksytty muotiopintoihin Lontooseen. Se oli Päivin unelmien täyttymys ja se päivä oli yksi parhaimmista. Päivi tiesi että kaikki muuttuisi.

Hän oli vieläkin hieman salaa ihastunut Pekkaan, vaikka hän ei voinut koskaan asiaa myöntää sitä paitsi Pekka seurusteli. Hän ei tiennyt miten kertoisi muutostaan Pekalle. Hän oli kertonut että hän tulisi heti Suomeen opintojen päätyttyä ja aina viikonloppuisin mikäli saisi opiskelupaikan, mutta sisimmässään Päivi tiesi ettei se ollut totta. Lentokoneessa hän katseli pilviä ja mietti sujuisiko kaikki niin hyvin kuin hän suunnitteli. Hän mietti myös miten jättäisi jäähyväiset Pekalle, se tulisi olemaan vaikeaa. Hän ei voisi vain soittaa ja ilmoittaa kylmästi että nyt hän lähtee. Hän myös koki ettei pystyisi ilmoittamaan asiasta tekstiviestillä. Välillä hän tunsi itsensä liiankin herkäksi, vaikka hän ei halunnut olla dramaattinen. Niinpä hän vain pakkasi laukut ja lähti, suunnitellen ilmoitustaan.

Kun Päivi oli viimein päässyt perille hän tarttui kynään ja kirjoitti Pekalle pitkän kirjeen. Hän kertoi siitä miten hän tuntisi pettävänsä itseään jos hän ei olisi lähtenyt unelmiaan toteuttamaan. Päivi kertoi kirjeessä kuinka hän aikoisi kiertää maailmaa valmistuttuaan Lontoon muotiopistosta ja hän kertoi kuinka paljon häntä oli ahdistanut kotikylän kadut, joilla hänelle aina huudeltiin törkeyksiä. Hän kirjoitti kuinka hän tunsi olonsa vihdoin vapaaksi ja onnelliseksi. Hän kertoi ettei ollut tuntenut pitkään aikaan niin. Hän ilmoitti myös ettei aina pääsisi Suomeen.

Pekka oli juuri tullut kotiinsa tyttöystävänsä luota ja huomasi lattialla kirjeen. Mitä kummaa, hän ajatteli. Harvoin hän sai kirjeitä ja epäili kirjettä ensin laskuksi. Pekka avasi kirjeen ja luki sen. Hän kävi läpi monenlaisia tunteita, hän oli sekä iloinen Päivin puolesta että myös hieman surullinen siitä ettei hän näkisi enää viikottain hyvää ystäväänsä.  Mutta kaikki meni niin kuin piti. Ajan kanssa Pekka hyväksyi tilanteen.

Päivi oli huomannut olevansa täysin tervetullut muotialan opistoon. Hän yllättyi siitä ettei hän enää ollutkaan ainoa erilainen. Pinkkejä laukkuja näkyi myös monilla muilla miehillä. Hän sai nopeasti uusia ystäviä, mutta hän ei koskaan unohtanut Pekkaa jolle hän kertoi usein kuulumisistaan. Pekka oli muuttanut asumaan yhteen tyttöystävänsä kanssa. Päivi keskittyi täysillä opintoihinsa ja hän oli usein ihmeissään siitä kuinka hyvin hänet hyväksyttiin mukaan, vihdoin hän tunsi olevansa aidosti onnellinen ja hyväksytty. Opintojen loppuvuosina hän pääsi tekemään työtä huippumuotimerkin kanssa ja matkustamaan. Päivi tiesi ettei hän olisi saavuttanut tätä kaikkea jos hän olisi tyytynyt olemaan masentunut tai riitapukari, tämä kaikki vaati kärsivällisyyttä ja yhteistyökykyä. Hän oppi että aina kannattaa uskoa itseensä,  vaikka olisi kuinka erilainen.