lauantai 22. kesäkuuta 2019

Varkaita paratiisisaarella


Ella oli päättänyt varata matkan pitkään odotetun kesälomansa kunniaksi. Ella selasi matkatarjontaa tarkasti, kunnes hänen silmiinsä osui erittäin hyvä tarjous upealle trooppiselle saarelle. Lisäksi hän sai käytettyä hotellipisteet saaden lisäalennuksen. Ellan ystävät olivat ihmeissään miten hyvän tarjouksen hän onnistui löytämään, kunpa heilläkin olisi ollut lomaa ja tuuria. Ella pakkasi laukkunsa mahdollisimman kevyesti ja lähti. Perillä häntä pitäisi odottaa unelmien loma ja trooppinen sää. Vihdoin kylmän ja tuulisen talven jälkeen. Rannat olivat myös keränneet kehuja ja tähtiarvosanoja.

Perillä kaikki oli juuri niin kuin piti, häntä odotti tilava deluxe huone, uima-allas, jacuzzi terassilla, aurinkotuolit ja läheinen ranta. Myös hotellin henkilökunta vaikutti ystävälliseltä. Hotellissa oli juuri aloittanut työnsä kovasti hymyilevä mies Jacopo joka oli kotoisin Namibiasta, kesätyössä aamupalahuoneessa ja keittiössä oleva Liu, lisäksi hotellissa oli työssä respassa myös Jack ja Peggy.

Aamu alkoi aikaisin auringon pilkistäessä verhojen takaa huoneeseen, joten Ella suuntasi aamupalalle. Aamupalahuone oli erittäin täysi eikä tilaa juurikaan ollut. Tarjoilija Liu kuitenkin toi Ellalle juotavaa. Ella poimi nopeasti mukaansa pientä syötävää. Sitten hän suuntasi vihdoin rannalle, joka oli juuri kuvien kaltainen. Rannalla muutama kaupustelija halusi kaupata hänelle turistikamaa, mutta hän ei sillä kertaa ostanut. Merivesi oli rannan lähistöllä läpikuultavan puhdasta ja Ella onnistui bongaamaan meritähden.

Hotellille palattuaan Ella avasi laukkunsa, kaikki oli tallessa. Kunnes hän etsi kameraansa, sillä olisihan ranta ansainnut tulla kuvatuksi ja mielellään heti! mutta missä kamera olikaan. Olikoa hän pakannut kameran matkalaukkuun vai käsilaukkuun. Aikaa kului suureen tyhjennysoperaatioon, mutta missä kamera oli. Oliko hän edes ottanut kameraansa mukaan? mutta hänellä oli hyvä muisti ja kamera oli ollut lentokoneessakin mukana kuten myös kuljetuksella saapuessa ja hotelliin tullessa hän oli laittanut kameransa tallelokeroon. Sitten hän huomasi että pöydällä olevia purkkeja oli siirretty, miksi ihmeessä ja kuka. Yksi hajuvesipullo oli tyhjentynyt myös kuin itsestään, vasta lentokentältä ostettu hajuvesipullo. Mutta kuka sellaista tekisi? häntä kauhistutti se ajatus ja tosiasia että jollain oli vapaa pääsy hänen huoneeseensa koska vain..

Ella suuntasi respaan ilmoittamaan kameran häviämisestä, respan mukaan siivooja eikä kukaan muukaan ollut käynyt huoneessa Ellan ollessa aamupalalla ja hetken rantaa ihailemassa. Kenelläkään ei pitäisi olla ollut pääsyä huoneisiin, työntekijä myös näytti että avaimet roikkuvat seinällä ja he valvovat niitä 24h ja hotellissa on myös kamerat. Tallelokero oli selvästi rikottu. Ellan huoneen siivous ei kuulunut sen päivän iltapäiväkalenteriin. Mutta voisiko kameran häviämisen selvittää hotellin kameravalvonnalla? löytyisikö siten syyllinen? kamera oli kuitenkin sen verran kallis ja tärkeä. Mutta kameravalvonta ei kuulemma ulottunut huoneeseen asti. Pian työntekijä-Jacopo tuli vuoroon respaan, joten Ella kysyi häneltä mitä tehdä. Jacopo hymyili ja tarjosi hänelle ilmaisen voucherlipukkeen hotellin ravintolaan. Mutta eihän yksi ateria kameraa korvaisi. Ellaa myös ihmetytti Jacopon hyväntuulisuus, voisiko hän olla taustalla kameran häviämisessä? Ellalla ei kuitenkaan ollut todisteita, joten hän ei voinut syyttää ketään ennen kuin saisi todisteet kasaan...

Ellan ilta kului uutta kameraa etsiessä turistiputiikeista ja tehden vakuutusilmoitusta katoamisesta. Miksi niin hyvin alkanutta lomaa piti varjostaa varkaus, kun hän oli aluksi saanut niin hyvän kuvan koko kohteesta. Miten hän enää uskaltaisi jättää uutta kameraansa huoneeseen tai edes kuljettaa mukanaan? edellinen kamera oli ollut tallelokerossa jonka piti olla turvallinen säilytyspaikka.

Käytävällä tuli vastaan toisiakin turisteja. Mary selitti Ellalle olevansa lomalla New Yorkista ja että hänen huoneestaan oli juuri äskettäin myös hävinnyt kolikoita. Nyt Mary ei enää uskaltanut säilyttää huoneessa mitään tärkeää. Niinpä rannalle meno oli vaikeaa, Mary pyysi josko Ellalla olisi aikaa vahtia hänen tavaroitaan tunti kun hän kävisi rannalla ja Ella suostui. Silti koko ajatus tuntui kummalta ettei neljän tähden hotelliin voinut luottaa.. Mitähän vielä paljastuisi.

Maryn uintivuoron jälkeen Ella jätti tavaransa Marylle ja suuntasi rannalle ja sitten hotellin allasalueelle. Allasalueella Ella tutustui amerikkalaiseen Johniin. John kertoi viettävänsä kahden viikon lomaa ja hän oli ollut hotellissa jo viikon. Aikana oli tapahtunut kummia asioita kuten huoneen oven satunnaista availua yöllä ja Johnilta oli hävinnyt kuulokkeet. Nyt varkauksia oli jo peräti kolmet.

Seuraavana päivänä turistiliikkeessä Ella törmäsi kovaan ääneen puhuvaan mieheen joka valitti siitä että hänen vaimonsa vasta ostetut kultakorvakorut olivat hävinneet. Ellan oli pakko kysyä olivatko hekin samasta hotellista ja kyllä olivat. Sitten hän sai idean, heidän tulisi kaikkien mennä samaan aikaan raportoimaan varkausasia respaan.

Niinpä he suuntasivat koko joukko hotellin respaan, jossa oli vastassa iloisesti hymyilevä Jacopo. Jacopon oli vaikea ymmärtää asiaa, miten niin monelta oli viety tavaraa yhden viikon aikana? Jacopon ilme vakavoitui ja hän kertoi tiedottavansa manageria ja vakituisia työntekijöitä. Jacopo antoi heille kaikille ravintolavoucherit.

Yhtäkkiä seuraavien päivien aikana alkoi tapahtua kummia: kultakorvakorut ilmestyivät takaisin turistipariskunnan hotellihuoneen lattialle aamupalan aikaan, vaikka korut olivat olleet kadonneita ja etsitty tarkasti. Joku oli selvästi tuonut korut takaisin, mutta kuka? voisiko syyllinen olla Jacopo joka katui asiaa, vai joku toinen. Ja katuisiko varas myös muita varkauksiaan..  Mutta loput tavaroista eivät palautuneet, kuulokkeet ja kolikot pysyivät poissa samoin kamera.

Ella tarkasti omatoimisesti hotellin käytäviä, jos varas oli ulkopuolinen mistä hän olisi päässyt pujahtamaan hotelliin? valvontaa oli 24h. Hän ei löytänyt rikottuja ovia eikä ikkunoita. Syyllinen vaikutti kuuluvan hotellin henkilökuntaan, enää puuttui vain todiste kuka..

Aamupalalla tarjoilija Liu otti kuvia muistoksi kesätyöstä. Ella pisti merkille että kamera oli täysin sama kuin hänen vanha kameransa, mutta mistä Liu oli kameransa ostanut? Liu kertoi että hän oli ostanut kameran toiselta työntekijältä Peggyltä, joka oli ollut lomalla jo pari päivää.

Peggyn saapuessa työhön hän oli vastaanotossa negatiivinen. Hän ei pitänyt kyselyistä. Peggy kieltäytyi vastaamasta mistään kameraan liittyvästä. Peggy oli ollut lomalla, eikä ollut tietoinen huoneasioista tai mistään..

Seuraavana päivänä Mary kertoi Ellalle että häneltä oli nyt hävinnyt koru jonka hän oli vasta ostanut. Sitten he huomasivat että sama koru oli Liu:lla aamupalalla. He alkoivat olla lähes varmoja siitä että Liu oli ottanut korun. Mutta Liu kertoi ostaneensa korun ja kameran Peggyltä. Peggy ei ollut työvuorossa, joten häneltä ei voinut kysyä mitään. He ottivat manageriin yhteyttä. Manageri oli juuri antanut kuukauden loman Peggylle, mutta koska asia täytyi selvittää Peggy luvattiin lähettää hotelliin asian selvitystä varten.

Peggy saapui paikalle hyvin uppiniskaisena ja kyllästyneenä. Peggy alkoi syytellä Liuta, vaikka Liu oli hänen työkaverinsa ja Liu oli palauttanut kameran ja korun. Jacopo tiesi erään huoneen jossa Peggyllä oli ollut tapana käydä ja viettää työaikaa. Pian huoneen oven avattuaan he kaikki huomasivat että huoneessa oli Johnin kuulokkeet. Asia alkoi olla selvä Peggy oli piilottanut ja varastanut asiakkaiden tavaroita. Managerille soitettiin ja managerin mukaan sellainen käytös ei kuulunut hotelliin toimenkuvaan, joten Peggy sai potkut loman sijaan. Ilman Liuta asia ei olisi tullut ilmi, Peggy oli ahneuksissaan alkanut kaupata vietyjä tavaroita Liulle ja yritti vierittää syyt hänen niskaansa. Vihdoin lomalaiset pystyivät huokaisemaan helpotuksesta, varasmysteeri oli selvinnyt..

Peggy pakkasi tavaransa ja alkoi olla uppiniskaisena valmis poistumaan, hänen suunnitelmansa olivat menneet pieleen. Peggy käveli rannan kautta pysäkille, firma ei enää tarjonnut hänelle kuljetusta kentälle eikä mitään. Pian kadulle saapui sinnikäs katukauppias, joka ei uskonut ettei Peggy osta mitään rihkamaa. Pian kauppiaita saapuikin kymmenen. Yks kaks yksi kauppiaista nappasi Peggyn laukusta puhelimen, jolle hän ei mahtanut mitään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Voit kommentoida tarinoita asiallisesti tai ehdottaa mistä haluaisit seuraavaksi lukea. Tässä voit myös ottaa yhteyttä mikäli haluat tarinasi julkaistavan blogissa