Kadonneiden timanttien arvoitus Meksikossa

Anne oli juuri eronnut ja suunnitteli ensimmäistä lomaansa yksin. Anne ajatteli loman piristävän  uutta arkea. Matkakohteita ja majoituksia selatessaan hänen silmiinsä osui unelmien villa: se oli kaksikerroksinen lomatalo, lähellä merta ja upealla terassilla. Kaiken lisäksi sen hinta oli yllättävän halpa, joten hän voisi olla kaksikin viikkoa. Mikä tuuri! Anne ajatteli. Hänhän oli tottunut että lomista sai usein pulittaa aivan liian turhan kalliin hinnan. Unelmien lomatalo sijaitsi Meksikon auringon alla rannalla. Lähistöllä luvattiin olevan rannan lisäksi myös pieni sademetsä papukaijoineen, rantakahvila ja pikkukauppoja. Tuulisella säällä terassilta voisi ihailla surffareita ja kuumalla ilmalla hän voisi rentoutua terassilla jäätelön kera.

Anne teki varauksen, unelma Meksikossa odotti häntä. Pian hänen puhelimensa piippasi, exä siellä lähetti viestejä ollessaan juhlimassa sekavana. Juuri juhliminen oli yksi suurimmista syistä eroon: Annen exä ei ollut halunnut viettää koskaan tavallisia koti-iltoja. Mies viihtyi paljon paremmin juhlimassa baareissa ystävineen, eikä kotona vapaa-ajallaan. Se ei ollut Annelle riittänyt, sillä hän sai aluksi miehestä väärän käsityksen. Mies oli esiintynyt kunnollisena ja tunnollisena opiskelijana, joka viihtyisi ennemmin kotona ja harrastusten parissa. Se ei ollutkaan totta. Pian kuitenkin selvisi ajan kanssa että Anne joutui olemaan ypöyksin joka viikonloppuilta ja usein myös arki-iltoina. Kaiken lisäksi hän oli ollut liian hiljaista eli tylsää seuraa miehen ystäville, joten Anne jäi aina kotiin ja niin hän halusikin jäädä. Lopulta Anne oli hukuttanut viikonlopun ylimääräisten töiden pariin. Hän oli myös haalinut lisää kotona tehtävää työtä viikonlopuksi, jotta hän sai ajan kulumaan. Mies ei koskaan jäänyt hänen luokseen. Lopulta Anne ymmärsi erota, kun mies alkoi viihtyä yötä päivää ystäviensä kanssa milloin missäkin. Mutta exä yritti saada hänet takaisin, antamaan anteeksi vielä toista tai kolmatta kertaa ja sitten kymmenettä.

Anne tiesi ettei mikään muuttuisi jos hän nyt taas antaisi anteeksi. Hän oli ollut aivan liian kiltti ja paljon sietävä ihminen, mutta nyt sille tuli loppu. Kaikelle oli aikansa. Niin hän oli vihdoin päättänyt. Hän oli saanut paljon kannustusta ystäviltään ja työkavereiltaan, eroa nyt ihmeessä. Välillä Anne oli matkustellut exän viihtyessä juhlimassa ja nyt hän lähtisi jälleen. Mutta tällä kertaa hän vaihtaisi numeron, eikä olisi enää exänsä tavoitettavissa matkalta palattuaan. Enää hän ei sietäisi, hän ei haluaisi eikä jaksaisi enää. Hän oli ollut exälleen vain kodinhengetär.

Anne pakkasi laukkunsa, kuuma sää odotti häntä ja aivan toisenlainen ympäristö uusine ihmisineen. Toki hän oli ottanut matkakohteesta selvää, mutta levottomuuksia ei pitänyt olla ollut pitkään aikaan. Muutama hänen ystävistään kehui Meksikoa matkakohteena. Hän voisi vihdoin rentoutua, unohtaa työt, exänsä ja kaiken.

Anne otti etukäteen sovitun kuljetuksen lentokentältä lomatalolle. Vastassa oli ruskettunut kuski joka puhui korostaen englantia. Kuski kertoi hänelle paljon seudun asioista, säästä, luonnosta, tapahtumista sun muusta. Illalla olisi tanssiaiset, mutta Anne oli liian väsynyt osallistuakseen niihin. Seuraavana viikonloppuna olisi kuitenkin toiset ja hän pääsisi näkemään perinneasuja ja rentoa tunnelmaa rytmien soidessa. Juhla olisi varsin erilainen juhla kuin ne juhlat joissa hänen exänsä rellesti. Anne oli vihdoin onnellinen, se oli ohi ja uusi elämä sekä loma odotti.

Pian poliisinasuinen hahmo yritti pysäyttää kuljetusta kesken ajon kadulla, kuljettaja näytti yhtäkkiä vakavoituvan. Kuljettaja kovensi vauhtia, Anne luuli hänen pysähtyvän. Kuljettaja kertoi että kaduilla oli paljon naamioituneita henkilöitä joiden ainoa tarkoitus oli vain huijata ja viedä rahat vedoten milloin mihinkin valheeseen. Anne painautui takaisin istumaan, hän oli tyytyväinen että kuski oli paikallinen joka tiesi kohteen konnankoukut. Tämä loma ei menisi pilalle.

Pian Anne pääsi talolle asti ja talo oli juuri niin upea kuin netin kuvissa, häntä ei oltu huijattu. Terassi oli laaja ja näkymä merelle kuten piti. Talon omistaja ei ollut päässyt paikalle äkillisen sairastumisen vuoksi, mutta siivooja luovutti hänelle avaimet taloon. Pian hän asettui taloksi ja ihaili terassilta kaunista auringonlaskua. Tämä olisi hänen oma talonsa kolmen viikon ajan. Hän saisi täyttää joka nurkan tavaroillaan ja matkamuistoillaan. Meren aallot kohisivat ja jossain kiekui papukaija. Helle oli vaihtunut kevyen lämpimään iltaan.

Kuljettaja oli kertonut Annelle paitsi tapahtumista myös hyödyllisiä vinkkejä. Kuljettaja oli kertonut Annelle myös turvallisuudesta, joten Anne päätti pysyä sisällä yön ja pitää verhot ikkunoissa. Mutta hänen ystävänsä olivat kehuneet kohdetta turvalliseksi ja rennoksi.

Rosvo hiipi yössä ja tarkkaili taloa. Nyt siellä näkyi valot, eli joku asui talossa juuri nyt. Olisiko liian aikaista hyökätä ryöväämään talo, rosvo mietti. Ikkunassa näkyi nainen, mutta hän ei tiennyt oliko siellä enemmänkin ihmisiä. Hän ei tulisi sillä kertaa ja odottaisi tällä kertaa talon olevan tyhjä. Talossa oli arvotavaraa, aivan liian arvokasta.

Anne oli autuaan tietämätön rosvon tarkkailusta ja hän kuunteli talossa musiikkia. Hän suunnitteli seuraavien päivien ohjelmaa, haluaisiko hän kokeilla surffausta, menisikö hän sukeltamaan vaiko muille retkille. Haluaisiko hän tutustua kehenkään vaiko ei, sitäkin hän mietti.

Aurinko paistoi kirkkaasti taloon ja Anne oli päättänyt lähteä sukeltamaan. Samalla hän tutustui amerikkalaisiin turisteihin, jotka olivat tulleet kohteeseen viikoksi. He vaikuttivat mukavilta, joten Anne lupautui vielä ravintolaan myöhemmin illalla.

Sillä välin rosvo marssi talon luona. Rosvo ei ollut ujo hiippailija, sillä hän huomasi tilaisuutensa koittaneen. Hän oli valvonut koko yön talon lähistöllä ja huomannut että nainen talosta lähti. Nyt oli hänen tilaisuutensa. Rosvo avasi oven ja käveli yläkertaan. Seinän välistä hän poimi timantit ja juoksi pois. Nyt he olivat hänen.

Anne palasi taloon illan hämärtyessä. Hän ei huomannut mitään erikoista tapahtuneen, mutta hän kyllä ihmetteli likaisia kengänjälkiä alakerrassa. Olipas siivooja ollut huolimaton, hän ajatteli. Seuraavat päivät kuluivat leppoisasti aluetta tutkien.

Pian puhelin soi, Anne sai puhelun lomatalon omistajalta täysin yllättäen. Omistajalta, jota hän ei ollut koskaan edes nähnyt tai kuullut. Hän oli saanut talon avaimet siivoojalta. Omistaja vaikutti melko tympeältä ihmiseltä ja omistajalla oli kiire tulla taloon, hakemaan jotain tärkeää. Anne ajatteli asian olevan ok, joten hän ilmoitti olevansa paikalla.

Omistaja ei sanonut paljoa mitään Annelle ja ryntäsi juosten yläkertaan. Sitten hän huusi "se on tyhjä!!! sinä veit ne!" ja Anne ei ymmärtänyt mistä oli kyse. Mitä oli voinut lomatalosta hävitä.

Omistaja oli erittäin vihainen ja hän otti Annea kädestä kiinni raivokkaasti.
"Kuules tyttö tiedän että veit ne!!!! mihin myit ne??" omistaja raivosi.
Anne ei ymmärtänyt mistä oli kyse.

Timantit olivat kadonneet. Mutta Anne ei ymmärtänyt mitään, miksi omistaja oli itse jättänyt timanttinsa lomataloon. Ja miksi hänen oli pitänyt pyytää avain vain siivoojalta. Kaikki ei täsmännyt koko asiassa.

Omistaja oli raivoissaan, sillä hän oli piilottanut toisilta laittomasti saamansa timantit taloon, jota hän ei tiennyt vuokrattavan. Talon oli vuokrannut omistajan hyvä ystävä, salaa. Ystävä oli nyt kadonnut, joten omistaja ei voinut selvittää mitään.

Omistaja ei enää tiennyt oliko timanttien viennin taustalla taloon saapunut turistinainen, vaiko hänen luotettu ystävänsä. Niinpä hän epäili naista.

Annen hyvin alkanut loma oli muuttumassa painajaiseksi. Hän oli lukenut miten levoton seutu oli ennen ollut ja hän ei ollut osannut kuvitella talossa olevan timantteja piilossa. Hän ei myöskään ollut kuvitellut millainen raivoaja omistaja oli.

Mitä hän nyt tekisi? miten hän pääsisi kohteesta elossa pois? miten hänen lomansa kävisi jos hän lähtisi heti pois? Anne alkoi olla kauhuissaan. Oliko elämä bilettävän exän kanssa sittenkin parempaa? siitä asiasta hän oli yhä samaa mieltä, ei ollut.

Annen ystävät puhelimen päässä olivat kauhuissaan, Anne oli joutunut keskelle suurta seikkailua, tai painajaista.

Anne otti yhteyttä lentoyhtiöön, mutta lentoa ei kuulemma saanut vaihtaa. Jos hän lähtisi hän häviäisi kalliin lennon rahatkin, majoituksen lisäksi. Anne otti yhteyttä myös lomasivustoon josta hän talon löysi, mutta sielläkään ei osattu auttaa. Asia oli selvitettävä vain raivopäisen omistajan kanssa ja Anne tunsi olevansa täysin omillaan ja yksin syypäänä. Kukaan ei auttanut häntä, vaikka hän oli suuressa pulassa ja syyttömänä syypää.

Anne yritti ottaa yhteyttä paikalliseen turistitoimistoon, mutta he vain sanoivat että sellaista sattuu ja koita pärjätä. Hänen olisi selvitettävä asiaa yksin.

Lopulta omistajan raivokohtaukset kävivät yhä tukalammiksi, omistaja oli yhä useammin ja useammin päivittäin ovella vaatimassa timantteja takaisin. Anne itki ja selitti ettei hän ollut nähnytkään niitä, se ei mennyt läpi.

Lopulta Anne ymmärsi että hänen tulisi nopeasti pakata laukut ja lähteä. Hän sai hotellihuoneen läheltä amerikkalaisia ystäviään, hetkeksi. Hän pystyi rentoutumaan, mutta vain pienen hetken.

Talon omistaja yritti kovasti tavoittaa ystäväänsä, jonka epäili sotkeutuneen timanttien vientiin. Päivä päivältä asia eteni, kunnes tuli taas täys pysähdys ja asia ei edennut.

Anne kertoi koko tarinansa uusille ystävilleen ja mietti miksi juuri hänellä oli niin huono tuuri useissa eri asioissa. Hänen ainoa vuoden kohokohtansa, lomakin meni pilalle. Ystävät lupasivat auttaa häntä.

Rosvo oli parhaillaan epämääräisellä torilla esittelemässä ja myymäsä timantteja. Torilla myytiin paljon kaikkea muutakin laitonta, myös villieläimiä, feikki elektroniikkaa ja paljon muuta. Ostajia ei sillä kertaa ilmennyt, mutta moni oli erityisen kiinnostunut timanteista. Jopa niin kiinnostunut että myyjälle kävi huonosti. Pian auto ajoi paikalle, myyjä katosi ja timantit vietiin hetkessä. Timantit olivat jälleen kerran vaihtaneet omistajaa minuuteissa, toiselle rosvolle.

Tapahtuman sattui kuitenkin näkemään talon omistajan ystävä, joka oli itsekin kauppaamassa torilla "löytämäänsä" tavaraa. Lopulta ystävä päätti olla tavoitettavissa ja ilmoitti omistajalle nähneensä kuinka timanttien nyt kävi, kyseessä täytyivät olla samat.

Anne oli hotellissa ja hän ei uskaltanut enää mennä ulos eikä lähellekkään taloa. Hän vietti aikaansa hotellihuoneessa ja hotellin altaalla, kaukana talosta. Pian yksi amerikkalaisista kertoi hänelle uutisen, jonka täytyi koskea Annea: timantit oli ryövätty uudestaan torilla. Anne oli kuitenkin niin säikähtänyt ettei hän aikonut enää mennä takaisin lomatalolle. Anne oli aikaistanut lentoa ja pian hän lähtisi pois.

Maa tärähti muutaman kerran ja Anne ajatteli jo kuvittelevansa maan tärinän kaikessa jännityksen vallassa. Mutta maa todella järisi muutamia kertoja ennen kuin hän lähti lentokentälle. Anne ajatteli kuinka monesta asiasta hän olikaan vuoden aikana selvinnyt.  Hän kiitti itseään siitä että hän oli kuitenkin uskaltanut erota ja lähteä.  Hän tunsi olevansa vapaa.