Sheikin vai huijarin morsian

Tämä on tarina naisesta nimeltä Alika, joka asuu Kreikassa. Alika oli iältään 25v ja hän asuu tunnetulla Kreikan saarella. Alika oli tullut tarjoilijan työhön lähemmäs keskustaa, jossa hänen serkkunsa pitivät pientä perinteistä kahvilaa. Alikan olisi ollut erittäin hankala työllistyä maaseudulla, josta hän oli kotoisin. Tämä oli hänen ensimmäinen työpaikkansa, sillä hän halusi kokemusta ja hän ei ollut saanut toivomaansa opiskelupaikkaa toisesta kaupungista. Nyt hänellä jäisi aikaa ja taskurahaa. Alika oli suunnitellut jatkavansa työtä ainakin kesän ajan, sillä talvella turistit vähenisivät. Alika pukeutui mielellään isoäitinsä ompelemiin pitsivaatteisiin. Se oli perinne jota hän jaksoi kunnioittaa. Sen sijaan kaikkia perinneruokia hän ei vaivautunut tekemään.

Isoäiti aina jaksoi sanoa hänelle että opettele tyttö kokkaamaan, miehet tykkäävät vaimoehdokkaasta joka tekee hyvää ruokaa. Siihen Alika vastasi usein vain hymyllä, eihän hän ollut suunnitellut maaseudulle jäämistä saati miehen paapomista. Hän kuitenkin ymmärsi ettei asiasta kannattanut joka kerta väitellä, sillä isoäiti kyllä osasi väittelyn taidon niin halutessaan. Isoäiti oli perinteinen nainen joka oli tottunut kasvattamaan ruuan itse omalla kasvimaallaan ja ompelemaan vaatteet. Isoisä osasi tehdä kenkiä ja kasvatti oliiveita. Alika halusi jotain muuta elämältään: ehkä kaupunkiin, ehkä hienon uran, opiskelupaikan, miehen eri paikkakunnalta..

Isovanhemmat olivat tyytyväisiä siihen ettei Alika ollut vielä muuttanut opintojen perässä suurempiin kaupunkeihin. Kaupunkeihin joiden elämä oli levottomampaa ja arvaamattomampaa maaseudun rauhaa arvostaville. Ja kunhan tyttö ei tutustuisi vääränlaiseen mieheen, sekin oli nyt huolenaihe. Isovanhemmat asuivat aivan Alikan vanhempien talon vieressä, pienessä kaksikerroksisessa talossa ja kasvimaa kukoisti.

Kun Alika lähti pyörällä työhön kohti keskustaa vanhemmat ja isovanhemmat muistivat sanoa hänelle aja varovasti. Ja niin hän teki. Tosin tie oli kuoppainen. Pieni kissa juoksi tiellä ja sisiliskot suhahtivat karkuun pyörää ja kissaa. Päivä oli jälleen aurinkoinen.

Kahvilassa turistit hikoilivat ulkopöydissä ja pitkä tumma mies katseli ympärilleen. Hän oli vasta tullut saarelle. Alika riensi pöytään tarjoilemaan, mitähän tämä herra tilaisi. Mies tilasi pähkinäleivoksen ja teetä. Alika yritti arvailla välillä mistä kaikki turistit tulivat ja millaisia elämäntarinoita heillä oli.

Mies katseli Alikaa, hän huomasi että Alika oli kaunis nuori nainen, luonnollisen kaunis. Hän ei osannut täysin arvata oliko Alika paikallinen vai ei. Alikalla oli puolipitkät mustat hiukset ja pitkät mustat ripset. Hän näytti kauniilta, juuri sellaiselta jota hän etsi puolisokseen kauas. Puhuisiko nainen arabiaa, mies mietti kunnes säpsähti toinen tarjoilija saapui.

Mies piti syömästään hunajapähkinäleivoksesta, joten hän tilasi toisen. Mies odotti koko ajan että Alika saapuisi, eikä toinen tarjoilija. Lopulta Alika toi hänelle laskun. Mies hymyili, kiitti ja antoi jättisuuren tipin. Alika oli hämmentynyt ja keräili laseja toisista pöydistä. Sitten hän katsoi saamansa tipin suuruuden, se oli tuhat euroa ja kaiken lisäksi kuittiin oli kirjoitettu "Adil" ja miehen numero.

Joskus aikaisemmin Alika oli saanut tuhmia ehdotuksia turistimiehiltä, mutta ei koskaan mitään tämmöistä joten hän hämmentyi. Hän oli maalaistyttö eikä hän ollut tottunut siihen että joku iskisi häntä ja vielä suuren tipin kera. Alika mietti pitäisikö tippi antaa serkuille, mutta hän piti sen. Hän voisi summan avulla etsiä opiskelupaikkaa toisilta paikkakunnilta.

Alika mietti näkisikö hän miestä enää ja miksi Adil kiinnostui juuri hänestä. Kahvilassa oli myös työssä erittäin kaunis vaalea hollantilainen nainen. Alika ei voinut käsittää miksi rikas Adil kiinnostui juuri hänestä, sillä hän oli huomannut että usea paikallinenkin mies kävi ihailemassa kahvilan hollantilaistarjoilijaa jolla oli vaaleat hiukset ja pitkät säihkysääret. Eihän hän ollut sellainen näyttävä nainen, Alika ajatteli. Alika myös pelkäsi mitä jos Adil tulisi ja pyytäisi rahansa takaisin..

Saapuessaan työhönsä kolmantena päivänä Alika näki Adilin pöydässä, juttelemassa hollantilaistarjoilijalle. Sitten hän ajatteli ehkä tippi olikin tarkoitettu koko kahvilalle. Adil kyseli Alika-tarjoilijasta toiselta tarjoilijalta ja sitten Alika olikin hänen edessään. He juttelivat ja Adil ilmoitti että hän haluaisi tutustua Alikaan. Adil kertoi olevansa sinkku. Adil oli majoittunut koko saaren kalleimpaan 5 tähden luksushotelliin, joka oli niin kallis että Alika ei ollut koskaan edes harkinnut ko.hotellissa käymistä. Adil ilmoitti että illallisaika hotellissa alkaisi klo.19 ja Adil kutsui Alikan illalliselle kanssaan.

Alikan valtasi pieni hämmennys, pitäisikö hänen hommata nopeasti jokin hieno puku? oliko kyseessä jokin gaalaillallinen vai tavallinen illallinen? ainakin hotelli oli laadukas ja kallis. Hänen olisi pakko hankkia jokin näyttävä asu. Niinpä Alika ryntäsi sukulaistensa kauppaan, jossa myytiin mekkoja. Hän sai lainaan yhden. Alika myös pyysi ettei miehestä kerrottaisi isovanhemmille, tai alkaisi liian suuri show jota hän ei toivonut.

Alika saapui hotelliin kauniissa valkoisessa mekossa ja Adil huomasi hänen luonnollisen kauneutensa heti. He söivät aivan liian kalliin ja pienen annoksen, jonka hintaa Alika ei uskaltanut edes arvailla. Alika kysyi Adililtä miksi hän ei ollut kiinnostunut vaaleasta tarjoilijasta, josta niin moni kylän mies haaveili päivittäin ja öisin. Adil kertoi Alikalle etsivänsä nyt toisenlaista naista morsiamekseen ja perinteistä luonnonkaunista naista joka olisi valmis muuttamaan hänen kanssaan, Dubaihin. Alikalle yllätys oli kuin pieni pommi, sillä hän ei ollut koskaan suunnitellut Lähi-Idän matkaa saati asumista. Alika oli kuvitellut miehen olevan jostain muualta. Alikan valtasi hämmennys ja epäluulo. Adil kaivoi taskustaan kymmenientuhansien eurojen arvoiset punaiset jalokivet, jotka hän halusi antaa Alikalle. Tuosta noin vain. Kaulakoru ja rannerengas säihkyivät kilpaa auringon kanssa. Alika ei voinut uskoa, oliko kyseessä sheikki vai huijari? ja miten hän selvittäisi asiaa.

Alikalla olisi niin paljon selvitettävää, ettei hän tiennyt mistä aloittaa ja miten. Hän kyseli miehen työstä, Adil kertoi hänelle myyvänsä autoja kuten Ferrareita joita hän omisti itse viisi. Alika ei tiennyt oliko se tavallista vai epätavallista Dubaissa, sillä hänen kylässään juuri kukaan ei ajanut Ferraria paitsi muutamat rikkaat amerikkalaiset.  Adil kyseli myös Alikan rakkausasioista, oliko hän seurustellut.

Kun Alika saapui illalla kotiinsa hän alkoi selvittää asiaa ja myös miehen kulttuuria. Vanhemmat olivat sekä kannustavia, mutta myös muuttoajatusta vastaan. Mies voisi olla huijari. Alikan ystävä kiljahti riemusta, nyt Alika voisi kutsua hänet koska vain upealle lomalle ja ostaa merkkituotteita ja kaikkea. Alika ei ollut ajatuksesta pelkästään ilahtunut, vaan epäileväinen kuten hänen vanhempansakin. Alika ymmärsi että uskontoasioista hänen tulisi keskustella Adilin kanssa ensimmäiseksi.

He tapasivat jälleen seuraavana iltana. Alika otti puheeksi uskontoasian, josta Adil ei ollut niin innostunut puhumaan. Hän yritti vaihtaa aihetta ja kaivoi esiin kalliin luksuskellon. Tällä kertaa Alika kuitenkin kieltäytyi kellosta. Tulisiko hänen vaihtaa uskontoaan jos he muuttaisivat yhdessä Dubaihin? saisiko hän olla se kuka hän on? Alika oli epävarma. Adil vakuutti ettei mikään muuttuisi.

Alika tapasi miestä vielä muutamia kertoja, ennen kuin Adilin etukäteen varaama lento lähtisi. Adil oli tosin miettinyt lennon perumista, mutta Alika ei siitä pitänyt, hän voisi kyllä myöhemmin lähteä Dubaihin. Tämän kesän Alika oli luvannut työskennellä sukulaistensa kahvilassa. Itsepäisesti hän oli päättänyt niin. Adil piti siitä ettei Alika ollut vain rikkauksien ja materian perässä, toisin kuin useat hänen aikaisemmistaan.

Adil oli tavannut aikaisemmin naisia joiden silmät kiiluivat hänen rahojensa ja materian perään. Hän oli oppinut tai oppimassa tarkaksi. Jos hän valikoisi puolisokseen köyhän maalaistytön, joka ei osaisi rikkauksista haaveilla ehkä liitto toimisi paremmin. Adilin entinen kihlattu oli ollut länsimaalainen, joka piti siitä että Adil vei häntä merkkikauppoihin ostoksille. Nainen oli juhlinut liikaa eikä sopeutunut Adilin kulttuurin sääntöihin. He olivatkin tavanneet suurella klubilla musiikin pauhatessa. Adililla oli myös suuri salaisuus, jota hän ei koskaan paljastanut heti naisille, jos edes vuosien kuluessa. Hän tykkäsi olla hieman mystinen mies..

Ystävä kannusti Alikaa, he voisivat lähteä yhdessä viikoksi Dubaihin ja Alika voisi jäädä jos hän haluaisi asettua sheikin taloon. Lopulta Alika suostui ja lennot varattiin. Suku oli tietysti kauhuissaan ja he vakuuttivat Alikaa kertomaan paluupäivän, paluupäivän jota ei ehkä tulisi.. Alika ei ollut ennen matkustanut Kreikan ulkopuolelle. Turkissa hän oli käynyt lapsena lyhyellä veneretkellä. Hän ei oikein tiennyt mitä ajatella tästä suuresta seikkailusta, joka voisi olla loppuelämän muuttava käännös.

Oli asia jota Alika ei kuitenkaan tiennyt, montakin asiaa. Alikan serkku oli pyydetty lähtemään myös, seuraavan päivän lennolla katsomaan miten asia etenisi. Ja lopulta suostuttelemaan Alikaa kotiinpaluuseen.

Alikaa ja hänen ystäväänsä odotti suuri pilvenpiirtäjähotelli altaalla. He viettivät aikaa myös ostoksilla ja kävivät puutarhassa. Päivä oli aurinkoinen ja kuuma. Adil saapui Alikaa vastaan lentokentälle kalliilla autollaan, hän halusi kyyditä heidät. Alika ja Adil sopivat illallisesta näköalaravintolassa, parhaalla paikalla.

Adil oli varannut heille parhaimman pöydän ja huikean näköalapaikan. Illasta tulisi uskomaton. Kaikki oli jo uskomatonta Alikalle, joka oli pian kuin ihmeellisessä tarussa jossa kaikki on vain hienoa, säihkyvää ja upeaa. Ja Alika toivoi ettei hän heräisi siitä unesta. Alikalla oli kaulassaan jalokivikaulakoru ja ripaus kallista parfyymia. Adil kehui hänen kauneuttaan ja nuorekkuuttaan. Sitten Adil polvistui ja Alika mietti vain muutaman sekunnin vastaustaan, se oli kyllä. Kaikki muuttuisi lopullisesti, hän jäisi. Hän eläisi loistavan elämän vailla huolia ja niin helposti se kävisi.

Samaan aikaan Aisha puhahteli tyytymättömyyttään. Hän oli erittäin pettynyt, tulos oli jälleen negatiivinen. Ei hän ei ollut raskaana. Vuosia hän oli jo yrittänyt, mutta tulos oli aina sama. Hän ei saisi lasta itselleen eikä miehelleen. Aishasta tuntui ettei mikään toiminut, ei mikään ja ei enää koskaan. Mitä jos hän adoptoisi, Aisha mietti. Mitä jos hän vain ottaisi ja lähtisi, eihän hän voisi tehdä niin. Sehän olisi väärin kaikkien mielestä. Hän koki olonsa arvottomaksi sinä iltana monestakin syystä. Mikään ei ollut toiminut niin kuin hän oli alussa kuvitellut. Aisha meni alakertaan, hän huusi kodinhoitajalle joka sai kokea hänen pettymyksensä raivon. Eihän hän muutakaan voinut, Aisha ajatteli. Kodinhoitaja oli tottunut ja turtunut huutamiseen, sitä hän oli sietänyt jo viisi vuotta.

Alika liihotteli takaisin hotelliinsa onnellisena. Toki Adil oli pyytänyt häntä palatsiinsa jo yöksi, mutta Alikan oli kiire kertoa kosimisesta ystävälleen, joka olisi haltioitunut. Luultavasti ystävä oli jossain discossa, etsimässä samaankaltaista mahdollisuutta. Sillä hotellihuone oli tyhjä. Myös Alikan Adil-sheikiltä lahjaksi saama rannerengas oli hävinnyt, oi miksi hän ei ollut jättänyt jalokiviä kotiinsa. Mutta Alika tiesi että pian hän saisi lisää jalokiviä, jos hän vain haluaisi..

He olivat sopineet veneajelun seuraavalle päivälle. Alika otti mukaansa myös ystävänsä. Hän mietti millainen veneajelu oli kyseessä. Vastassa ei ollutkaan moottorivene, vaan suuri jahtialus. Alikan oli pakko kysyä omistiko Adil sen ja hän vastasi ei, alus oli hänen parhaan ystävänsä. Adil oli tosin harkinnut samanlaisen ostoa, mutta ei vielä. Adil vaikutti tarpeeksi rehelliseltä vastauksessaan, Alika tuumi.

Aisha heitteli tavaroita talossa, hän ei hyväksyisi vaikka hän sanoi hyväksyvänsä asian. Mutta mielessään hän ei hyväksyisi sitä. Yksi tavaroista osui kodinhoitajaan, joka bongahti pakoon. Aishalla oli jälleen raivokohtaus meneillään. Joskus kodinhoitajan teki mieli sanoa Aishalle ota ja lähde jos et ole onnellinen, mutta hän ei voinut ei tietenkään sillä Aisha oli talon emäntä ja kuin kuningatar. Aisha oli saanut lahjaksi toivomansa merkkilaukun, mutta se ei enää merkannut mitään.

Adil veti Alikan piiloon hyttiin muilta katseilta. Ystävä jäi tanssimaan kannelle. Adil haisi vahvasti sikarille, jollekin kalliille sikarille. Alika ei pitänyt siitä ja meni kauemmas. Oliko hän valmis tähän vai ei? eihän hän tiennyt sitä. Alika meni etsimään ystäväänsä. Adil ehdotti josko he jatkaisivat iltaa vielä jahdilla muiden lähdettyä, Alika epäröi. He lähestyivät kohti rantaa, hetki aikaa vain miettiä.

Alikan serkku oli saanut asioita selvitettyä Adilista, joten serkulla oli kova kiire löytää Alika. Missä ihmeessä Alika oli? miksi häntä ei löytynyt ostoskeskuksista edes kuulutusten avulla, ei rannalta ei kertakaikkiaan mistään. Serkku ei tiennyt veneretkestä mitään. Oliko Alika jo muuttanut Adilin luo? serkku epäröi, tulisiko hänen jo luovuttaa ja lähteä pois. Sitten hän keksi etsiä hotellit läpi, mutta ei havaintoja niissäkään.

Adil ei ollut varma tunteistaan, se mitä hän halusi oli lapsi ja toinen vaimo. Adil oli ajatellut että lapsen saanti onnistuisi nyt koska nainen oli nuori. Mutta rakastiko? ei hän tiennyt, hänellä oli monenlaisia tunteita ja useita kohtaan. Joskus hän ei saanut omista tunteistaan kiinni, tunteet lentelivät vallattomina kuin linnut ja hänen oli vaikea saada niistä otetta. Adililla oli yhä tunteita vaimoaan Aishaa kohtaan, mutta Aisha oli erittäin tulinen ja vaikea tapaus. Aisha oli luvannut hyväksyä kakkosvaimon palatsiin, mutta kuitenkin Aisha oli entistä hankalampi. Aisha tunsi olonsa syrjäytetyksi ja arvottomaksi, tunteet olivat yllättäneet Aishan ja Adilin. Adil tiesi että heidän tulisi olla ensimmäiset yöt jahdilla, tai viedä uusi vaimoehdokas vasta myöhemmin palatsiin ja yläkertaan, kauas Aishan huoneista.

Haikeus valtasi Alikan mielen, yhtäkkiä hän huomasi ajattelevansa kotiaan, kahvilaa ja kaikkea sitä minkä hän jätti taakseen viikko sitten. Ystäväkin oli jo lähtenyt ja Alika oli yhä hotellissa. Alika oli lähdössä ulos ja hotellin aulassa hän huomasi miehen joka etsi jotain. Alikan serkku! mikä hämmennys. Serkku ei varmasti ollut vain lomalla ja pian serkku lähestyi häntä.

"Älä tee elämäsi virhettä Alika! sheikki ei ole sheikki ja hänellä on vaimo!" serkku huudahti.
Alika kääntyi, se oli vain serkun epätoivoinen yritys saada hänet palaamaan kotiin. Kotiin köyhänä, ei hän ei tekisi niin..

Alika astui autoon, Adil veisi hänet kohti uutta kotia. Suuri palatsi odotti häntä. Palatsi oli todentotta upea suuri valkoinen rakennus pienellä sisäpihalla. Yhdessä kaari-ikkunassa Alika huomasi paikallisen naisen, joka näytti maansa myyneeltä.

"Kuka tuo on??" Alika kysyi Adililtä. Hän ei sanut vastausta ja nainen kääntyi pois.
Epäilys valtasi Alikan mielen kuten alussa. Mitä jos serkun sanat pitivät paikkansa? jos talossa asui jo toinen nainen.

Alika käveli suurta käytävää kohti uutta huonettaan, loistelias kultahuone odotti. Adil lähes juoksi hänen edellään. Palatsi ei tuntunut kodilta. Kodinhoitaja juoksi hädissään käytävällä. hänellä oli selvästi asiaa Adilille. Adil pysähtyi kuin seinään, miksi hänen rauhaansa nyt häirittiin noin. Kodinhoitaja selitti hermostuneena asiansa. Adil huitaisi kädellä merkiksi pois, mutta kodinhoitajan selän takaa Aisha saapui. Aisha loi pitkän arvostelevan tarkan katseen Alikaan, tuoko korvaisi hänen paikkansa ensimmäisenä naisena hänen kotipalatsissaan. Aisha näytti hyökkäävältä. Kodinhoitaja meni Aishan eteen ikään kuin estääkseen Aishaa heittämästä tavaroita.

Adil karjui muutaman valitun sanan, joita Alika ei ymmärtänyt ja Aisha astui kauemmas heistä. Alika tunsi kuinka katkerat kyyneleet melkein kohosivat hänen silmiinsä, kunnes hän nielaisi ne pois. Kaikki mitä serkku sanoi olikin totta! miksi hän ei ollut kuunnellut omaa sukulaistaan sen vertaa. Ja miten hän selviäisi kunnialla tilanteesta pois.

Adil tarttui Alikaa kädestä, me menemme ja sinä jäät tänne. Alika epäröi valtavasti ja häntä ahdisti kovasti. Elämästä ei tulisikaan koskaan loisteliasta tai rauhallista tässä palatsissa ja mitä hän rikkauksilla tekisi.  Vain aito rakkaus olisi rikkautta.

Alika repäisi irti Adilin otteen ja hän juoksi niin kovaa kuin pystyi. Adil oli täysin hämmentynyt, kukaan nainen ei ollut ikinä tehnyt hänelle niin! juosta nyt tuolla tavoin pois. Adil käski kodinhoitajan juosta perään ja pian he kaikki juoksivat Alikan perässä, Aishan katsellessa vieressä. Aisha melkein toivoi että hänkin olisi juossut noin pois.

Alika juoksi ja juoksi. Hän huomasi onnekseen taxin talon takana ja hän hyppäsi kyytiin sydän pamppaillen. Hän muisti kuuluisan hotellin nimen ja taxi ajoi kovaa. Juuri kun Adil ehti ulos taxi kurvasi ohitse, hän myöhästyi. Mutta Adililla oli yhä Alikan tiedot. Hän voisi vielä onnistua.

Alika painoi päänsä hotellin tyynyyn ja itki. Hän oli epäonnistunut ja hänen käteisensä oli nyt loppunut. Miten hän pääsisi takaisin kotiin, pois kaiken sekasorron keskeltä, pois toisen vaimon luota. Sitten hän muisti jalokivikaulakorun, se hänellä vielä oli. Hänen tulisi myydä kallis koru, jotta hän saisi lentorahat pois. Niin hän tekisi seuraavana aamuna ja lähtisi.

Adil tiesi tarkkaan hotellin johon Alika majoittui, hän voisi vielä onnistua suostuttelussa. Hän voisi sanoa eroavansa ensimmäisestä vaimostaan, se voisi toimia nytkin Adil ajatteli. Aina on toivoa..

Alikan vatsa kurni, hän oli melkein jättänyt iltapalan välistä mutta hän muisti hotellin kattoravintolan. Tosin hänen täytyi tarkistaa ettei Adil ilmestyisi sinne. Alika istui pöytään ja tilasi edullisimman ruuan sivupöydässä. Pian hänen pöytäänsä istui amerikkalainen herra. Herra pälyili häntä ja kyseli kaikenlaista. Alika selitti koko tilanteen miehelle, koska hän vaikutti lämminsydämiseltä ihmiseltä. Mies kertoi kuulleensa useita vastaavia tarinoita, sillä hän kävi usein työmatkoilla Dubaissa jossa hänellä oli ystäviä työnsä kautta. Miestä kiinnosti myös Kreikka, jossa hän ei ollut vielä käynyt. He juttelivat koko illan ja mies oli kiinnostunut ostamaan Alikan kaulakorun, joten hänen ei tarvinnut myydä sitä muualle. Hän sai lentorahat heti kasaan. Hän pääsisi pois helvetistä jota hän oli unelmaksi luullut.

Seuraavana aamuna he poistuivat samalla taxilla lentokentälle, mies oli lentämässä Amerikkaan ja Alika kotiinsa Kreikkaan. Adil oli hotellin aulassa odottamassa kuin yllätys ruusukimpun kanssa, mutta amerikkalainen puolusti Alikaa. Hän pääsi eroon Adilista, joka oli käyttäytynyt kuin huijari. Aisha jatkoi elämistä Adilin palatsissa, Aisha koki sen ainoaksi vaihtoehdokseen.

Amerikkalainen lupasi että hän ja Alika tapaisivat joskus uudestaan Kreikassa, kun miehellä olisi lomaa työstä. Alika oli iloinen että kaikki päättyi niin, ettei hän ollut ehtinyt täysin muuttaa Adilin palatsiin. Nyt Alika voisi mennä opiskelemaan omassa maassaan.